Mistä johtuu, että kun keskiverto-irma saa lapsen, sen on pakko perustaa blogi, johon päivitetään tunnontarkasti kaikki, mikä liittyy lapseen alkaen vaipoista, ja kaarrellen maito-sose -akselin kautta kummeihin ja anoppeihin?
On vaikea kuvitella mitään vähemmän mielenkiintoista, kuin lukea, millaisen paidan joku tuntematon tyyppi on ostanut lapselleen, tai kuinka se kyseinen lapsi tänään kääntyi ensimmäisen kerran. Yhtä vähän kiinnostavat kuvat kestovaippapinoista kaapissa tai "hauskat" kuvat kakarasta "ensimmäistä kertaa soseruokailemassa". Joo-o. Sosetta on naamassa, hassua, ja siis oikeestaan tosi söpöä, siis kato mikä ilme tolla lapsella, iiih, aika ihana!!!! Jos perään voi listata vielä ihquimmat kirppislöydöt (tai high-end -mammablogissa USAsta tilatut lastenvaatteet) ja kerätä pari kommenttia "no on kyllä ihania, mistä, paljon makso?", niin elämys on täydellinen. Lapsiblogien ehkä ääliömäisin alalaji ovatkin "lastenvaateblogit", joiden ideana on ilmeisesti ottaa valokuva kaikista vaatekappaleista (mielellään "uusretroista"), jotka lapselle on hankittu, ja postata ne blogiin ihailua keräämään. Tai niistä vaatepinoista. Mmmm...
Not.
Näitä on netti väärällään, ja useimmilla yhtä vähän lukijoita kuin keskimääräisen teinin "muotiblogilla" (tunika HM, leggins Gina Tricot), eli jotakuinkin nolla. Kenelle näitä kirjoitetaan? Itselle? Tutuille? Varmaa on vain se, että minä en kuulu kohderyhmään.
Randomien mammablogien kommenttilootaa tarkastelemalla paljastuu kuitenkin paljon. Näyttäisi vähän siltä, ettei näitä kirjoiteta oikeasti "lapsen kehityksen seuraamiseksi" tai "muistojen tallentamiseksi", vaan ihan puhtaasti surullisesta pätemisen tarpeesta. Joku kirjoittaa kalliista muotituotteista, ekohippi pimahtaa kommenttilootassa jotta "haluatko oikeasti välittää lapsellesi tollasia kulutusarvoja?!?". Toinen listaa, kuinka kirppikseltä löytyi vaatteet seuraavaksi viideksi vuodeksi, ja high-end -mamma kommentoi, että "ihan kivoja jos tykkää, me ostetaan kyllä itse vaan uutta ja merkkitavaraa, niin saa varmasti puhdasta, laadukasta ja oman maun mukaista", ja sota on valmis. Joku kirjoittaa lapsensa nukkuvan yöt hyvin korvikkeella, ja imetysfasisti valistaa kommentissa, että "itse mieluummin uhraan yöuneni ja annan lapselleni parasta mahdollista ravintoa, on itsekästä jos ei imetä", ja jokainen valehtelee vuorotellen lapsensa taitoja yläkanttiin, ja toiset huutelee perässä että "en usko että kääntyy kuitenkaan kumpaankin suuntaan vielä, eli taitaa olla vähän liioittelua tässä".
Töissä pätemisestä sentään maksetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti