Lähipiiriini on pesiytynyt Katkera Sinkku, eikä edes laatuaan ensimmäinen. Here's what happened: lapsuudenystävistä tuli toisilleen Ystäviä, ja ystäväpiiristä perhe. Yhtäkkiä tulee täyteen kolmekymppiä ikää, ja ystäväpiirin jäsenet yksi toisensa jälkeen pariutuvat ja perheytyvät. Paitsi se yksi.
Kun on vuosikymmenen ajan lusinut yhdessä töissä, viettänyt lomat ulkomailla porukalla, juhlinut Uudet vuodet, Juhannukset ja Vaput jengissä ja notkunut viikonloput etkot-jatkot-rata -akselilla samalla porukalla, on varmaan helvetin vaikea huomata olevansa yhtäkkiä aika yksin. Perheellistyneet kun viettävät luonnollisesti juhlansa keskenään, kun kenelläkään ei sitä yhteistä vapaa-aikaa liikaa ole muutenkaan. Lomat vietetään mieluiten oman puolison kanssa, ja oliko yllätys, että kukaan ei ehkä halua lomalleen mukaan yhtä ylimääräistä paritonta tyyppiä? Silti, get a grip - tämä ei ole muiden ihmisten vika, vaan *drumroll* - NORMAALI ELÄMÄN KEHITYSKULKU!
Ymmärrän kyllä, että varmasti vituttaa olla yksin, mutta hei - ei varmaankaan ole muiden ihmisten vastuulla järjestää sulle seuraa, kun mikään (ja kukaan) ei tunnu kelpaavan? Ei varmaankaan ole myöskään kohtuullinen vaatimus, että kukaan ei saisi mainita puolisostaan mitään ikinä missään, livenä, Facebookissa, mutkan kautta tai suoraan. Älä ihmettele, mikseivät pariutuneet ja perheytyneet ystäväsi halua nähdä sinua enää; kukaan ei jaksa kuunnella loputtomiin tilitystä siitä, kuinka Sinulla Ei Ole Ketään, ja Kukaan Ei Lähde Alanyaan Kanssasi Bilettämään. Elämä muuttuu, koita muuttua mukana. Kolmekymmentä ei ole uusi kaksikymmentä.
Et sä nyt hei voi tosissas olettaa, että kaikki muut leikkisivät sinkkua ihan vaan, että sulle ei tulis paha mieli?! Aikuinen ihminen
Muistuttaa muuten läheisesti erästä toista ihmisryhmää. Siitä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti